maanantai 14. syyskuuta 2009

Odottelua


6 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Odottelu on jotenkin outo tila. Minäkin odottelen yhtä viestiä, enkä oikein tiedä onko tässä odottelussa mitään mieltä. Olisi viisaampaa antaa viestin tulla omalla ajallaan, eikä niin paljon ajatella sitä etukäteen. Siinäpä oppimista.

Kynttiläsi näyttää olevan melko mukavan näköisessä kupissa!

Tanja kirjoitti...

Ihan uskomatonta! Juuri, kun olin naputellut odottelukommenttini tänne, sain viestin, jota odotin! Olin sentään odottanut sitä viikon! Ihan taikaa.

kata kirjoitti...

Huomenta Tanja! Hmmm... siis kommentin kirjoittelusi toimi kuin aarrekartta... tiedätkö sen systeemin? Jännittävää!
Mä olen tehnyt useampiakin aarrekarttoja, mutta edellisestä on jo aikaa. Pitäiskin tehdä uusi, se nimittäin toimii.
Tuo odottelukuva kuvastaa tämänhetkistä fiilistä, kynttilä on sammuksissa.. ja tuon kupin kuuluisi olla täynnä itseleivottuja pikkuleipiä (määrätyllä reseptillä) eikä suinkaan kynttiläkuppina. Jatkan siis odottelua, vielä.

Tanja kirjoitti...

Voimaa odotteluun!

*Katinkainen* kirjoitti...

Odottelu on usein pitkävetistä ja rasittavaa...
Mutta uskon,
että varmasti odotus ajallaan palkitaan!!!
Voi sitä riemua,kun odotus päättyy!!!
Minäkin odottelin monta vuotta...
Tuskastuin ja pitkästyin..
Nyt kun odotus päättyi,
sitä on vaikea käsittää!!!
Olen aivan hölmistynyt!!
Miksi sitä toisinaan joutuu odottaman,
niin hirmuisen kauan!?

Palapeli kasataan pala kerrallaan.
Jokainen pala löytää ajallaan paikkansa.
Kokonaisuuksia erityisiä elämämme on!!
Tämä asia ei voi tapahtua,
ennen kuin tämä asia on tapahtunut..jne...
Sitten kun asia toteutuu ja odotus päättyy,ajattelee että tapahtuipa se juuri oikeaan aikaan ja miksi sitä käyttikään niin
paljon energiaansa siihen turhanpäiväiseen vatvomiseen ja kuluttavaan odottamiseen!!!
KAIKELLA ON AIKANSA!!!
Jopa sillä odottamisellakin!!!

kata kirjoitti...

voi kiitos teille molemmille ihanaisille...