maanantai 4. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Blogiarkisto
-
►
2014
(1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2013
(16)
- ► joulukuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (5)
-
►
2012
(7)
- ► toukokuuta (4)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2011
(5)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
▼
2010
(53)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (10)
- ► maaliskuuta (11)
- ► helmikuuta (11)
-
►
2009
(73)
- ► joulukuuta (26)
- ► marraskuuta (5)
- ► heinäkuuta (18)
4 kommenttia:
Olisi se mukavaa kellahtaa koirulaisen viekkuliin ja kuunnella sen tuhinaa...
Ottaa opikseen elämisen ehdottomuudettomuudesta(mikä sana) ja sen verkkaisesta kulusta,ilman vaivaa ja sen kummempaa paniikkia!!!
Ihminen onkin ainut eläin,jolla on kulku vaivalloista ja vaativaa..
Muistaako junttura edes joka mutkassa nauttia elämän annista,tuosta annetusta koltiaisesta~ elämästä!!!?
Ihana on koiruutesi!!!<3
Josko meilläkin vaikka jo tänä vuonna...Josko...
Jep, Katinkainen, kyllä nuo karvaiset kaverukset opettavat paljon siitä mikä elämässä onkaan tärkeää! Toinen loikoileekin tuossa uudessa profiilikuvassani.
Tänään on saatu nauttia aurinkoisista päivälenkeistä, tehoaa paremmin kuin kirkasvalolamppu, uskoisin:)
On otsikonsa näköinen kuva! Niin rauhassa siinä lämpöisenä loikoillaan. Ihanan samettisen tuntuinen koira!
Kiitos Taru! Eipä tosiaan olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut että tämäkin energiapakkaus rauhoittuu :)
Lähetä kommentti