torstai 23. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Blogiarkisto
-
►
2014
(1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2013
(16)
- ► joulukuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (5)
-
►
2012
(7)
- ► toukokuuta (4)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2011
(5)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2010
(53)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (10)
- ► maaliskuuta (11)
- ► helmikuuta (11)
- ► tammikuuta (6)
-
▼
2009
(73)
- ► joulukuuta (26)
- ► marraskuuta (5)
11 kommenttia:
Sitä aavistusta on jo. Vaikka yrittää olla huomaamatta. Tuoksua, värejä, pimenevät illat. Kaipuu paksuihin lankoihin ja muhkeisiin villapaitoihin...Mutta vielähän on kesää jäljellä! Pitkälti!
Jännä, mitn väritkin alkaa muuttua syksyiseen päin, Ei ole enää hennon vaaleaa, uutta vihreää, vaan hieman harmaaseen viittavaa, ohitse elänyttä.
Toi toiseksi alin, en muista nimee, on hyvän näköinen talvella maljakossa, kun asettelee kauniisti.
Kauniita...
Niinpä, Satunkaa ja Maire, mutta mä olen niitä ihmisiä joille syksyntulo ei ole haikeaa, se on vuodenajoista ihanin. Nimenomaan alkusyksy kuulaine aamuineen ja kirpeine väreineen.
Ja mulla alkaa vasta viikon päästä kesäloma :)
Mullekin ihanin aika vuodesta on syksy. Mutta siltikään en ihan vielä tahdo ajatella sitä. Viime viikkoina on ollut sen verran kiirusta, että en ole oikein osannut pysähtyä ottamaan kesää. Toivottavasti se onnistuu vielä elokuussakin. Ja onnistuuhan se.
Tanja, jotenkin arvasin että sinäkin olet syksyihminen :)
minäkin olen haistavinani syksyn...pidän syksystä valtavasti, mutta jokin haikeus...on ollut niin mukava kesä.
aurinkojakuu, syksyn voi tosiaan haistaa ja maistaa (muttei ihan vielä;), ehkä siksikin rakastan syksyä koska se pesee pois kesän pölyt (ja siitepölyt, joille olen allerginen.
Olen syntynyt syksyllä, myöhään, marraskuun eka päivä. Jotenkin uskon, että syntymisen aika voi vaikuttaa siihen, että jokin vuodenaika tuntuu erityisen "omalta".
Oi kun haluttaisi mustaherukoita suoraan puskasta. Niin ne on minusta parhaita.
Marraskuussa minäkin olen syntynyt. Syksyllä aina innostun uusista asioista, aloitan jonkun harrastuksen jne. Tänä syksynä pilates...olen jo ilmoittautunut. Toivoisin myös että käsityöintoa löytyisi jostain lisää, nyt kun olen alkuun päässyt!
Tanja, mustaherukoita ei ole meidän pensaissa ollut koskaan enempää kuin nyt...
Selailin kuviasi taaksepäin ja totean, että olet oikeassa esittelytekstissäsi: kuvaat tunnelmia valokuvintodella elävästi ja 'monisanaisesti.'
Kaunista ja tunnelmallista!
Linnea, kiitos...olen ihan otettu kehuistasi.
Lähetä kommentti