tiistai 21. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Blogiarkisto
-
►
2014
(1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2013
(16)
- ► joulukuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (5)
-
►
2012
(7)
- ► toukokuuta (4)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2011
(5)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2010
(53)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (10)
- ► maaliskuuta (11)
- ► helmikuuta (11)
- ► tammikuuta (6)
-
▼
2009
(73)
- ► joulukuuta (26)
- ► marraskuuta (5)
6 kommenttia:
Oijoijoi, mikä katse. Ihana.
Hurmaavan kauniita kuvia. Sävyjä ja asioita, jotka minua puhuttelevat.
Kiitos Tanja. Tämä on kahdesta koirastani se, joka aina katsoo suoraan silmiin.
Alimmassa kuvassa oleva vanha ompelukone on salaperäinen, ostin sen kirpputorilta tuon kauniin kopan takia, ja vasta kotona huomasin, että avain puuttuu...
Tunnelmainen kuvasarja. Kaunis räsymatto ja houkuttelevat lankakerät...Suloinen koiruus!
Satunkaa, lankakerät tosiaan houkuttavat niin ettei malttaisi muuta tehdäkään...ja tämä on meikläisessä ihan uusi ilmiö, en tosiaankaan ole käsityöihmisiä!
Miten voi koira katsoa noin sykähdyttävästi? Ja lankakeriin jää koukkuun, tiedäs, mut se on mukavaa koukuttumista.
Magee toi alin kuva, toimiiko se kone?
Maire, juu, kyllä lankakerät saa odottaa tuon katseen edessä :)mä olenkin kutonut vain mökillä. Eli melkein joka ilta paitsi tänään.
Alimman kuvan ompelukoneen ostin ilman avainta!
Eli sellanen nyt hakusessa, ehkä se vielä joskus aukeaa:)
Lähetä kommentti